Älä vedä sormusta pytystä alas

Viinikanlahden jätevedenpuhdistamo juhli tänä vuonna 50-vuotista taivaltaan. Se on modernilla tekniikalla viritetty vesihuollon dinosaurus, joka vielä uransa ehtoopuolellakin väsymättä puhdistaa tamperelaisten jätevedet. Helpommalla työ tosin sujuisi, jos ihmiset käyttäisivät roskiksia nykyistä ahkerammin. 

En sano sitä ääneen, mutta tapaamisemme alkaa pienellä erimielisyydellä. Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla työskentelevän käyttöinsinööri Lasse Järvisen mielestä laitoksella ei juurikaan haise. Ehkä Järvisen hajuhermot ovat aavistuksen parkkiintuneet, mutta vierailijan herkkään nokkaan Viinikanlahden vieno tuuli tuo vähän liiankin pitkään viipyilevän bukeen.

Voi olla, että kun täällä käy joka päivä, tähän vähän niin kuin tottuu. Tosin tuoksusta tunnistan, miten prosessi sinä päivänä toimii, Järvinen tuumii.

Mutta semmoista se on. Laitoksen läpi virtaa päivässä reilut 70000 m3 jätevettä, josta osa on sitä itseään. Hyvin kevyesti festarialueen bajamajarivistöä muistuttava tuoksu muistuttaa vain siitä tosiasiasta, että jätevedet on pudistettava. Se on pieni hinta siitä, että järvet pysyvät puhtaina.

Käyttöinsinööri Lasse Järvinen opastaa vierailijaa tottuneesti työpaikkallaan Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla.

Valvomosta näkyy Raholaan

Tampereen jätevedenpuhdistamoista Viinikanlahden jätevedenpuhdistamo on suurin. Samana vuonna kun Sapporossa ja Münchenissä hikoiltiin olympiakisojen hengessä 1972, Viinikanlahden laitos vihittiin käyttöön. Toisin sanoen puhdistamo täytti tänä vuonna 50 vuotta.

Kyllähän infrassa ikä näkyy, ja jos se rakennettaisiin nyt, laitteiden huoltoa ja turvallisuutta mietittäisiin alusta asti eri tavalla. Nyt niitä on muokattu ja täydennetty matkan varrella. Mutta tämä on ollut modernia silloin.

Viinikanlahdessa jätevesi puhdistetaan. Sivuvirroista valmistetaan biokaasua ja sähköä puhdistamon omaan käyttöön.

Vuosien varrella laitokselle on lisätty vaikka kuinka paljon uutta valvonta-, ohjaus- ja käyttötekniikkaa. Laitos toimii pitkälti automaation varassa.

Matka Järvisen vanavedessä vie valvomoon. Sen ylitsepursuavan monitoririvistön äärellä Toni Huida seuraa videokuvaa puhdistamon eri osien toiminnasta. Huidan silmien eteen tulevat kuulumiset myös Viinikanlahden kautta etävalvotusta, vuonna 1962 valmistuneesta Raholan jätevedenpuhdistamosta.

Onhan se niin, että jos ongelmia tulee, ihmisen ne on käytävä tuolla hoitamassa. Täältä voi kuitenkin nähdä mitä on tapahtunut ja korjaamiseen on helpompi valmistautua, Huida sanoo.

Kaksi mysteeriä, yksi saa vastauksen

Seuraavaksi saavumme kahden mysteerin äärelle. Ensimmäinen kuuluu Järvisen äänestä.

Voisimme käydä tuolla hienovälppäämössä, hän ehdottaa.

Sanana välppä on tuttu, mutta merkitys vieras. Kun Järvinen avaa oven, vastaan tulee neliskulmaisten harmaiden metallilevyjen rivi. Ne ovat nyt niitä välppiä, ja niiden merkityskin on melko yksinkertainen. Välppä on kuin ensimmäinen mekaaninen suodin, joka nostaa jäteveden seasta sinne kuulumatonta tavaraa ennen varsinaista puhdistusta. Ensin työnsä tekevät karkea-, sitten hienovälpät.

Kyllä sieltä kaikennäköistä nousee, kuten sukkahousuja ja rintaliivejä. Niin, ja usein myös ehkäisyvälineitä.

Järvinen suositteekin ihmisille runsaampaa roskisten käyttöä. Vessanpöntön voisi varata vain omille tuotoksille.

Samassa päästään sen toisen mysteerin äärelle. Järvinen kertoo, että silloin tällöin etenkin viikonloppujen jälkeen ihmiset soittelevat jätevesilaitokselle vessasta vedetyn vihkisormuksen perään.

Ihmettelen miksi he tekevät näin. Ja jos sormus tippuisikin vahingossa, se kannattaisi koettaa poimia ylös heti pöntöstä. Täältä sitä on aika vaikea löytää, ja vaikka se löytyisikin, niin ei sitä kyllä enää oikein sormeensa kehtaisi laittaa.

Ei olisi helppoa löytää sormusta jätevedenpuhdistamolta, mutta hyvällä tuurilla hienovälppäämössä voisi onnistaa. Välpät nostavat jäteveden seasta sinne kuulumatonta tavaraa ennen varsinaista puhdistusta.

Jätevesi puhtaaksi vuorokaudessa

Kun jätevesi saapuu Viinikanlahteen, se kulkee puhdistusprosessin läpi noin vuorokaudessa. Viinikanlahden prosessi oli alkujaan vain mekaaninen, mutta vuonna 1976 sitä ryhditettiin kemiallisella puhdistuksella ja viimeisen kerran vuonna 1982 biologisella menetelmällä.

Ei sitä nyt ihan tuolta putken päästä juoda voisi, mutta kyllä se täältä lähtiessään aika puhdasta alkaa olla.

Ulkona Järvinen esittelee tiluksia isännän ottein. Kuljetaan ruskeana virtaavan kanavan ylitse.

Tämähän on vähän kuin vanha Särkänniemen Taikajoki.

Viinikanlahden jätevedenpuhdistamo täytti tänä vuonna 50 vuotta.

Ohitetaan nykyisin muistomerkin virkaa toimittava Arkhimedeen ruuvi, jonka avulla vettä pumpattiin puhdistamon alkuaikoina sisään. Matka jatkuu suurille ympyränmuotoisille altaille. Ne ovat esiselkeytysaltaita, joissa jäteveden kiinteä aines eli liete erotellaan vedestä. Sieltä jätevesi jatkaa matkaansa ilmastusaltaaseen, jossa poistetaan mikrobien toimesta jätevedestä veteen liuenneita vesistöä kuormittavia ravinteita.

Seuraavaksi jätevesi virtaa vielä jälkiselkeytysaltaaseen, mistä se virtaa kohisten viimeistä kanavaa pitkin kohti Pyhäjärveen laskevaa putkea. Nyt vesi jo kuohuu kirkkaana, eikä tuoksuista ole tietoakaan.

Jotenkin sitä ajattelee niin, että osa ihmisistä näkee meidät vain haisevana pakollisena pahana. Mutta ehkä se nyt kuitenkin jo ymmärretään, että täällä jätevesi tosiaan puhdistetaan ja hyvällä asialla tässä ollaan.

Aivan varmasti.

Esiselkeytysaltaissa jäteveden kiinteä aines eli liete erotellaan vedestä.

Jälkiselkeytysaltaat ovat jäteveden viimeinen stoppi puhdistamolla ennen niiden laskemista Pyhäjärveen. Kun vesi lähtee jälkiselkeytysaltaista, se on hyvin puhdasta.

Paikka paikoin ikä näkyy puhdistamon ilmeessä, mutta ei toiminnassa.

Lietteestä hyöty irti

Palataan kuitenkin vielä hetkeksi valtavien esiselkeytysaltaiden äärelle. Ylijäämäliete tiivistetään ja mädätetään, jolloin mädätysprosessissa syntynyt biokaasu hyödynnetään sähkönä ja lämpönä. Mädätetty liete kuivataan ja hyödynnetään maanparannusaineena. Kun jätevesi saapuu biologiseen käsittelyyn ilmastusaltaisiin, ilmastukseen tarvittavat kompressorit vaativat suuren määrän sähköä.

Valmistamme ylijäämälietteestä mädättämällä biokaasua, josta teemme sähköä. Aivan energiaomavaraisuuteen emme sivuvirtoja hyödyntämällä pääse, mutta pystymme tuottamaan kompressorien tarvitseman sähkön, Järvinen selittää.

Prosessi toimii väsymättä ympäri vuoden kuin vanhan sanonnan kuuluisa junan vessa. Tosin vuodenaikojen välillä on eroja, sillä lämpötila vaikuttaa siihen, miten bakteerit biologisessa prosessissa toimivat.

Kun ilmat viilenevät, viilenevät myös altaat. Jos päälle tulee vielä sulamisvesiä, ne kylmentävät altaita entisestään.

Periaatteessa hule- ja sulamisvesiä ei jätevedenpuhdistamolla pitäisi käsitellä lainkaan. Vanhojen aikojen peruina Tampereen alueella kulkee kuitenkin vielä noin 47 kilometriä sekaviemäreitä, jotka tuovat jäteveden mukana myös hulevesiä puhdistamolle.

Lasse Järvinen nousee jyrkkiä kierreportaita mädättämön katolle, josta on huimat näkymät yli Tampereen keskustan punatiilisten maamerkkien.

Korkealta näkee kauas

Kierros lähenee loppuaan, mutta vielä ennen hyvästejä Järvinen kuljettaa vieraan yläilmoihin. Hän kiipeää kapeaa kierreportaikkoa pitkin kierros toisensa perään ylös.
Tämä on ehkä työtehtävistäni pahin, sillä minulla on lievä korkeanpaikan kammo. Pimeällä on helpompaa, kun ei näe, kuinka korkealla on.

Mädättämön katolta näkyy kauas: keskustaa, Hatanpäätä, Pyynikkiä ja Pyhäjärven rantojen ruskaa Nokian suuntaan. Valtavan kaasulaitoksen vieressä työmiehet ahkeroivat pumppaamoa, joka aloittaa toimintansa Sulkavuoren keskuspuhdistamon aloittaessa toimintansa vuonna 2025. Sen tehtävänä on pumpata vauhtia jätevedelle, jonka viemärit ovat aiemmin kulkeneet Viinikanlahteen. Silloin Viinikanlahden puhdistamo on työnsä tehnyt.

Onhan tämä nyt aivan älyttömän hienolla paikalla. Ei voi muuta sanoa.