Akvaario vei mukanaan

Joonas Mykkäsen kaksiossa suurimman tilan vie 720 litran akvaario, jossa punasuutetrat vilistävät parvessa, pilkulliset helmimonniset liikehtivät pohjalla ja hopeiset lehtikalat uivat arvokkaan rauhallisesti.

Joonas Mykkäsen kaksiossa suurimman tilan vie 720 litran akvaario, jossa punasuutetrat vilistävät parvessa, pilkulliset helmimonniset liikehtivät pohjalla ja hopeiset lehtikalat uivat arvokkaan rauhallisesti.

Kun Joonas Mykkänen oli 11-vuotias, hän olisi halunnut lemmikkieläimen. Pikkuveli oli kuitenkin allerginen, eivätkä vanhemmat innostuneet liskon hankkimisesta. Niinpä hän sai akvaarion.

Sittemmin akvaarioharrastus vei mukanaan, ja nyt 24-vuotiaan Mykkäsen tamperelaiskaksiossa komeilee 720 litran Amazon-teemainen akvaario. Kirkkaiden valojen alla uiskentelee lehtikaloja, punasuutetroja, helmimonnisia, töyhtökääpiöahvenia ja nuolimonneja.

– Akvaario on oma pieni ekosysteeminsä, jossa jokaisella kalalla on oma tehtävänsä. Ehkä siksi sen hoitaminen on niin kiinnostavaa, Mykkänen pohtii.

Nykyisen akvaarionsa Joonas Mykkänen hankki noin vuosi sitten. Allas kannettiin kolmanteen kerrokseen neljän miehen voimin. Suurempi ei asuntoon mahtuisikaan.

– Tulevaisuudessa olisi hienoa hankkia oma koralliriutta-akvaario, Mykkänen haaveilee.

Akvaario kaipaa happamuutta

Akvaarioharrastukseen perehtymätön voisi kuvitella, että vesijohtovesi sopii sellaisenaan akvaariokaloille. Näin ei kuitenkaan yleensä ole.

Kauppias Ilkka Takala Tampereen Akvaariokalasta kertoo, että veden happamuus- eli pH-arvo on usein akvaariokaloille liian korkea. Tampereella se on noin 8, kun akvaariolle paras pH olisi 6-7.

Veden pH-arvoa voidaan laskea lisäämällä akvaarioon humusta. Tähän tarkoitukseen sopivat esimerkiksi akvaariopuut, turverakeet, intianmantelipuun lehdet tai kuivatut tammenlehdet.

– Toinen keino on lisätä veteen hiilidioksidia, joka paitsi laskee veden pH:ta, auttaa myös kasveja kasvamaan paremmin. Digitaalisen annosteluautomaatin avulla veden happamuus pysyy koko ajan tasaisena, Takala kertoo.

Veden karbonaattikovuus vaikuttaa siihen, kuinka herkästi veden pH-arvo vaihtelee. Tampereella arvo on melko alhainen, ja siksi happamuutta on helppo lisätä.

Veden sähkönjohtavuus kertoo puolestaan, kuinka paljon veteen on liuennut sähköä johtavia mineraaleja. Tampereen vesijohtovedessä arvo on jonkin verran korkeampi kuin luonnonvesissä, mutta kaloille kuitenkin yleensä sopiva. Mitä matalampi arvo on, sitä paremmin kalat lisääntyvät.

– Vannoutuneimmat harrastajat lisäävät vesijohtoveden sekaan puhdistettua vettä, jotta saavat sähkönjohtavuutta alemmas, Takala tietää.

Putkiremontit uhkaavat kaloja

Tampereen vesijohtovedessä on pieniä määriä klooria, jolla torjutaan bakteereita. Ilkka Takala suosittelee siksi käyttämään vedenvaihtojen yhteydessä vedenparannusainetta, joka hajottaa klooriyhdisteet ja mahdolliset raskas-metallit.

– Putkiremontin aikana kannattaa tehdä varovasti vedenvaihtoja ja käyttää reilusti vedenparannusainetta. Uusista putkista voi liueta aineita, jotka voivat olla kaloille vaarallisia, Takala vinkkaa.

Kaloille haitallista nitriittiä tai nitraattia Tampereen vesijohtovedessä ei ole havaittu. Takalan mukaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulla näistä aineista on ollut harmia akvaarioharrastajille.

– Tampereen vesi on akvaariokaloille oikein hyvää, kunhan veden happamuutta hieman säädetään, Takala summaa.

Joonas Mykkäsen akvaariossa veden laadusta huolehtivat automaattinen hiilidioksidilevitin, tavallinen vedensuodatin ja UVC-suodatin, joka poistaa vedestä keijuleviä. Viime aikoina harmia on aiheuttanut toinen levälaji, jonka torjumiseen harrastaja on käyttänyt lukuisia työtunteja.

– Akvaarion pitäminen ei välttämättä vaadi paljon: kalat pitää ruokkia päivittäin ja vesi vaihtaa kerran viikossa. Toisaalta siihen voi laittaa paljonkin aikaa ja vaivaa, Mykkänen naurahtaa.