Tamperelaista vettä jo 125 vuotta

Vuonna 1865 olleen tulipalon jälkeen tehtailija von Nottbeck teki ehdotuksen, että hän ”hyvää hyvyyttään” rakentaisi kaupungille yksityisen vesilaitoksen pitkällä toimilupasopimuksella. Tehtailija ehdotti kymmentä yksityiskohtaista ehtoa, jolla hän olisi toteuttanut laitoksen. Ne perustuivat ajatukseen: ”jos kaupunki ottaa riskit, tehtailija ottaa rahat kaikissa mahdollisissa tilanteissa”. Sopimus olisi tuonut tehtailijalle vesimonopolin Tampereella.

Tampereen kaupunki ei kuitenkaan hyväksynyt ehdotusta. Vuonna 1875 tuli voimaan kunnallislaki, jonka pohjalle muodostui kunnallinen itsehallinto. Tämän kautta kunnille tuli mahdollisuus järjestää palveluita kuten vesihuoltoa.

Usein toistuneiden tulipalojen ja kaivovesien huonon laadun vuoksi läänin kuvernööri määräsi vuonna 1881 Tampereelle perustettavaksi vesijohtolaitoksen. Samana vuonna ryhdyttiin rakentamaan kaupungin vesijohtokomitean suunnittelemaa matalapaineista vesijohtoa, joka valmistui seuraavana vuonna. Tämä ’’vesijohtolaitos” toimi kaupungin Rahatoimikamarin alaisuudessa.

Vettä otettiin ennen vesijohdon tuloa paitsi kaivoista, myös suoraan erityisistä veden­hakupaikoista.

Grafiikka Keskustorin suihkukaivosta vuodelta 1883.

Keskustorin suihkulähde sai vettä ensi kerran vuonna 1882

Matalapaineista vesijohtolaitosta urakoi Robert Huber, joka oli johtanut Helsingin vesijohtolaitoksen rakennustöitä. Samoihin aikoihin hän perusti Huberin vesijohtoliikkeen, jolla oli parhaimmillaan toimistot 15 maamme kaupungissa. Ei ihme, että vanha kansa Tampereellakin tunsi käsitteen ”Huberin olut” eli vesijohtovesi. Vuodesta 1882 lähtien vettä on johdettu myös keskustorilla olevalle suihkulähteelle.

Vesilaitos laajeni asteittain ja vuonna 1887 kaupunginvaltuusto päätti ryhtyä viemärilaitoksen rakennuttamiseen rakennusvaliokunnan johdolla. Niin sanottu korkeapaineinen vesilaitos valmistui 22. marraskuuta 1898, mistä vesilaitos lasketaan perustetuksi. Yhtä hyvin sen voisi laskea jo vuodesta 1882. Korkeapaineiseen vesilaitokseen kuuluu myös Pyynikin harjun sisällä oleva ylävesisäiliö, joka on vieläkin käytössä.

Litografia vuodelta 1836 on varhaisimpia Tamperetta kuvaavia töitä. Näihin aikoihin tehtiin ensimmäinen yritys vesihuollon järjestämiseksi Tampereella.

Tammerkoski talvella 1890-luvun alussa. Edessä yleisessä käytössä ollut vedennostolaite, takana näkyy Tampereen Sähkö Oy:n höyry­voimalla käyvä sähkölaitos.

Jäteveden kautta levinnyt lavantauti tappoi 273 tamperelaista

Vuonna 1916 Tamperetta kohtasi maamme historian pahin lavantautiepidemia. Siihen sairastui runsaat 3100 tamperelaista, joista tautiin kuoli 273. Syynä tähän olivat koskenniskalla vesistöön johdetut puhdistamattomat jätevedet sekä säästösyistä rakentamatta jätetyt veden käsittelyn hidassuodattimet.

Kaupungin kasvaessa sen alueella toimineet varhaisimmat vesiosuuskunnat siirtyivät kaupungin hallintaan. Näin tapahtui vuonna 1907 perustetun Pispalan vesiosuuskunnan osalta vuonna 1962 ja pari vuotta aiemmin Messukylän vesiosuuskunnan kohdalla. Vesijohtolaitosta on vuodesta 1951 lähtien kutsuttu ly­hyesti vesilaitokseksi.

Jätevedet johdettiin pitkään puhdistamatta niitä lainkaan lähimpään vesistöön. Vuonna 1962 otettiin käyttöön Raholan puhdistamo, joka oli maamme ensimmäisiä rinnakkaissaostuslaitoksia. Kymmenen vuotta myöhemmin alkoi Viinikanlahden puhdistamolla jätevesien mekaaninen puhdistus. Tehokkaampi puhdistus viivästyi, kun käytiin kiistaa siitä, pitäisikö myös puhdistaa yläpuolella olevan Lielahden sellutehtaan jätevesiä.

Pohjavesitutkimus Vuohenojalla vuonna 1916.

Kaupinojan pumppuaseman yleisnäkymä 1920-luvulla.

Vesilaitoksesta itsenäiseksi liikelaitokseksi

Vuonna 1978 vesilaitos sekä viemärilaitos yhdistettiin vesihuolto-osastoksi, jolloin muun muassa LVI-tarkastustoiminta siirtyi Rakennusvalvonnan alaisuuteen. Vuonna 1993 vesihuolto-osastosta muodostettiin vesilaitos ja vuonna 1997 siitä tuli ajalle tyypillinen itsenäinen liikelaitos.

Tampereen Vesi ryhtyi toimittamaan talousvettä Pirkkalaan ja ottamaan vastaan Pirkkalan jätevesiä puhdistettavaksi jo 1980-luvulla. Tampereen ja Pirkkalan vesilaitokset neuvottelivat vuonna 2007 pitkäaikaisesta yhteistyösopimuksesta ja toimintaa sopeutettiin syksyyn 2011 saakka. Uuden syyskuusta 2011 voimaan tulleen 30-vuotisen sopimuksen mukaan Pirkkalan kunta omistaa edelleenkin verkostot. Tampereen Vesi huolehtii vesijohto- ja jätevesiviemäriverkoston kunnossapidosta sekä pirkkalalaisten asiakaspalvelusta. Tampereella on myös sopimukset useamman naapurikunnan kanssa toimittaa talousvettä ja vastaanottaa jätevesiä.

Mustalammen pohjavedenottamon vesijohtotyö vuonna 1949.

Organisaatio muuttuu tarpeiden ja olosuhteiden mukaan

Seudullinen jäteveden keskuspuhdistamo on jo yli 20 vuotta vireillä ollut suurhanke, jota on vuodesta 2015 lähtien hoitanut kuntien omistama Tampereen Seudun Keskuspuhdistamo Oy. Sen asiakkaita ovat Tampereen ja naapurikuntien vesihuoltolaitokset. Puhdistamoa ryhdyttiin rakentamaan vuonna 2018 tavoitteenaa ottaa se käyttöön vuonna 2025.

Kokonaisuutena Tampereen Vesi on kehittänyt ja muuttanut organisaatiotaan vallinneiden olosuhteiden ja tarpeiden mukaan – ei välttämättä aina ensimmäisten joukossa mutta ei viimeistenkään. Kunnallisen vesihuollon kehittäjänä Tampere on ollut heti toisella sijalla Helsingin jälkeen. Englannissa 1980-luvulla vesihuoltolaitokset siirrettiin yksityisille yhtiöille. Sen jälkeen monissa maissa tehtiin pitkäaikaisia operointisopimuksia, kunnes monet niistä kunnallistettiin uudestaan 2000-luvun alussa. Näitä kaupunkeja ovat muun muassa Atlanta, Berliini, Budapest ja Pariisi. Ajan henkeä tulee siis arvioida kriittisesti ja muistaa vesihuollon perimmäinen tarkoitus: taata kaikille kansalaisille ja vedenkäyttäjille turvallista talousvettä ja ympäristön suojelemiseksi puhdistaa jätevesiä tehokkaasti mahdollisimman kestävillä ratkaisuilla. 

Kirjoittaja on Vesihuoltopalveluiden tutkimusryhmän dosentti Tampereen yliopistossa.

Vesilaitoksen toimisto 1950-luvulla.

Viemärityömaa Koskipuistossa vuonna 1954.