Laadukas vesi on monen tekijän summa

Tampereen Veden laboratorio tutkii vuosittain yli 7 000 talousvesinäytettä. Laadunvalvonnassa tarvitaan paitsi automatiikkaa myös aisteja ja vankkaa ammattitaitoa.

Millaista on puhdas vesi? Jos tavalliselta vedenkäyttäjältä kysytään, laadukkaan talousveden mittarina toimii useimmiten oma makuaisti: vesi on laadukasta, jos se maistuu hyvälle.

Tampereen Veden talousvesilaboratoriossa tutkitaan vuosittain yli 7 000 vesinäytettä. Tutkimukset keskittyvät veden kemialliseen ja mikrobiologiseen laatuun sekä fysikaalisiin ominaisuuksiin.

Viimeksi mainittuun kuuluvat muun muassa veden väri, maku ja sameus. Niinpä myös aistit ovat tärkeä osa laboratorion työtä, kertoo Tampereen Veden kemisti Taina Korpiharju.

– Aistinvaraisia havaintoja tehdään vesinäytteistä päivittäin. Vettä maistellaan ja haistellaan, ja sen ulkonäköä arvioidaan, Korpiharju kertoo.

Kuitenkin vain osan vesijohtoveden ominaisuuksista voi havaita aistein. Jotta varmistetaan, että talousvesi täyttää terveysvaatimukset ja sitä on turvallista juoda, veden laatua tarkkaillaan jatkuvasti monin eri menetelmin.

Koko ketju valvonnassa

Virallisen määritelmän mukaan talousveden on oltava terveydelle haitatonta ja käyttötarkoitukseensa sopivaa. Talous­veden laatua valvovat kuntien terveydensuojeluviranomaiset.

Omavalvonnalla on kuitenkin iso rooli päivittäisessä veden laadun varmistamisessa, ja siinä tehtävässä avainasemassa on Tampereen Veden oma talousvesilaboratorio. Siellä tutkitaan päivittäin vesinäytteitä prosessin eri vaiheista ja eri puolilta verkostoa, ja tulosten perusteella voidaan säätää vedentuotannon prosessia.

– Laadunvalvonta kattaa koko vedentuotantoketjun raakavesilähteestä asiakkaan hanaan asti, Korpiharju sanoo.

Säännöllisesti seurattavien laatutekijöiden lista on pitkä: bakteerit, happamuus, rauta, mangaani, sähkönjohtavuus, kloori, kovuus… Viime vuonna talousvesinäytteistä tehtiin yhteensä yli 30 000 määritystä.

Vedentuotannon sääntely ja teknologia ovat kehittyneet käsi kädessä. Vettä voidaan tutkia yhä tarkemmin ja tehokkaammin.

– Kehitys on ollut valtavaa. Laboratorioihin on tullut paljon automatiikkaa, ja laitteista on tullut herkempiä. Voidaan havaita pienempiä pitoisuuksia, ja tulokset saadaan nopeasti, Korpiharju kuvaa muutosta. Hän on ollut itse alalla yli 30 vuotta.

Laboratorion analyysilaitteiston automatiikka helpottaa rutiinityötä, ja sen osuus kasvaa koko ajan. Automatiikkaa löytyy paljon myös vedentuotannon ja -puhdistuksen prosesseista.

Esimerkiksi automaattiset näytteenvaihtajat nopeuttavat monien pitoisuuksien mittauksia. Bakteerien analysointi taas on nopeutunut huomattavasti, kun hitaista kalvosuodatusmenetelmistä on siirrytty kemiallisiin reaktioihin perustuviin teknologioihin.

– Tämä kaikki vapauttaa laborantin aikaa tulosten tarkkailuun ja mahdollisten poikkeamien havaitsemiseen.

Ammattitaitoa vaativaa työtä

Automatiikka ei voi kuitenkaan kokonaan korvata ihmisen työpanosta. Korpiharjun mukaan työssä on tunnettava vedentuotantoprosessi ja erot vesilähteiden välillä sekä osattava arvioida mahdollisia syitä mittaustulosten taustalla.

Työhön sisältyy myös ajankohtaisten asioiden seuraamista, esimerkiksi miten uusi lainsäädäntö vaikuttaa vesihuoltoalaan ja oman vesilaitoksen prosesseihin.

Tarvitaan siis peruskemian osaamisen lisäksi tulkinta- ja päättelykykyä ja kokonaisuuksien hahmottamista.

– Tulosten tarkkailussa ihmisen havainnot ovat ensiarvoisen tärkeitä, vaikka automatiikkaa olisi tarjolla paljon. Tässä luotamme laboranttien ammattiosaamiseen.

Korpiharjun pitkä kokemus näkyy muun muassa siinä, että hän osaa usein tunnistaa aistihavaintojensa perusteella, mistä vesinäyte on peräisin.

– Verkostossa vedet sekoittuvat, mutta laitoksilta otetuista näytteistä kyllä erottaa, onko vesi esimerkiksi pinta- vai pohjavesilaitoksesta ja pieneltä vai isolta laitokselta. Erot tulevat pienistä vivahteista, hän kuvailee.

Tarkka nenä huomaa erot

Nenä on Korpiharjun mukaan ”hyvä analysaattori”, mutta veden maussakin on pieniä eroja. Esimerkiksi rauta, mangaani ja kloori maistuvat vedessä. Mitä laajempaan verkostoon laitoksen vesi syötetään, sitä enemmän veteen lisätään klooria veden desinfioimiseksi. Näin turvataan, että laadukasta vettä riittää verkoston ääripäihin asti.

Pintavesilaitoksilla vuodenajat vaikuttavat veden lämpötilaan. Pohjavesilaitoksilla veden laatuun vaikuttaa puolestaan alueen geologia.

– Alueiden kivennäisainepitoisuuksissa on eroja. Esimerkiksi runsaampi kalsiumpitoisuus vaikuttaa pohjaveden kovuuteen. Kalsiumpitoinen vesi voi jättää kalkkitahroja, Korpiharju kertoo.

Verkostossa eri laitosten vedet kuitenkin sekoittuvat keskenään, ja Tampereen Veden tuottamassa talousvedessä laatuerot ovat muutenkin kaiken kaikkiaan marginaalisia.

Talousveden laatutiedot ovat julkisia, ja niihin voi tutustua laitoskohtaisesti Tampereen Veden verkkosivuilla. Yhtiöllä on neljä pintavesi- ja viisi pohjavesilaitosta.

– Kaikki laitoksemme tuottavat hyvää talousvettä. Suurin osa Tampereen Veden toimittamasta vedestä on esimerkiksi pehmeää, eli yleensä pesukoneissa ei tarvitse käyttää veden pehmennystä.

Seisonutta vettä ei pidä käyttää

Päivittäisen omavalvonnan ja kehittyneiden prosessien ansiosta Tampereen Veden laitoksilta verkostoon lähtevä vesi täyttää käytännössä aina talousveden laatuvaatimukset.

Jos veden laadussa ilmenee häiriöitä, niiden syyt ovat yleensä muualla.

– Yleensä asia tulee meidän tietoomme, kun kuluttaja huomaa, että hanasta tulevassa vedessä on jotain outoa, Korpiharju kertoo.

Tällaisessa tilanteessa hän neuvoo ensimmäisenä selvittämään, onko vika kiinteistön omissa putkissa. Ne eivät kuulu Tampereen Veden vastuulle.

– Esimerkiksi taloyhtiössä kannattaa ensin ottaa yhteys kiinteistöhuoltoon. Meneillään voi olla korjausprojekti, joka vaikuttaa hetkellisesti vesijohtoihin.

Jos syy ei löydy kiinteistöstä, kannattaa käydä katsomassa Tampereen Veden sivuilta löytyvää häiriökarttaa. Jos sieltäkään ei löydy selitystä, ongelmasta kannattaa tehdä vikailmoitus soittamalla Tampereen Veden maksuttomaan vikanumeroon. Verkostopäivystäjät tutkivat häiriöitä ilmoitusten perusteella.

Korpiharjun mukaan usein vikahavainnolle, kuten oudolle maulle tai hajulle vedessä, löytyy yksinkertainen selitys.

Vesi voi olla seisonut kiinteistön putkistossa vaikka vuorokauden, jolloin veteen voi liueta maku- ja hajuhaittoja aiheuttavia aineita, kuten metalleja. Lisäksi bakteerit kasvavat seisovassa vedessä.

– Usein tuntuu unohtuvan, että vettä pitää aina juoksuttaa ennen käyttöä. Eli ei laiteta vesilasia heti hanan alle, vaan annetaan veden valua ja koetetaan välillä sormella.

Kun vesi tuntuu viileältä, putkistossa seisonut vesi on vaihtunut ja hanasta tulee raikasta juomavettä.