Vaihtoehtoja katujen auki kaivamiselle

Tampereen Vesi hyödyntää vesi- ja viemäriverkkojen saneerauksessa kaivamattomia menetelmiä ja yhteisrakentamista. Ne tekevät työstä kustannustehokkaampaa ja vähentävät liikennehaittoja.

Moni tamperelainen on voinut ihmetellä, miksi rakennustyömailla eripuolella kaupunkia näkyy niin monenlaisen firman haalaria. Tämä johtuu yhteisrakentamishankkeista, jossa rakennetaan samalla kertaa esimerkiksi sähkökaapeleita, kaukolämpöputkia ja vesi- ja viemärijohtoja. 

Eikö projekti tule kalliiksi ja aiheuta enemmän liikennehaittoja, kun kaikki tehdään kerralla?

Asia on juuri päinvastoin, sanoo Tampereen Veden rakennuttajainsinööri Jukka Palonperä.

– Kunnallistekniikka kannattaa yleensä uusia samalla, kun laitetaan kiskot kadulle. On kaikkien etu, että hankkeet saadaan sovitettua yhteen, Palonperä sanoo.

– Suunnittelukulut pienenevät, ja myös haitta liikenteelle on pienempi, kun eri hankkeet voidaan toteuttaa samoilla liikennejärjestelyillä.

Yhteistyössä on järkeä

Kyse on yhteisrakentamisesta, jota pyritään hyödyntämään Tampereella laajasti infrarakentamisessa.

Syynä on kustannustehokkuus: ei olisi todennäköisesti veronmaksajan etu, että vaikkapa vesilaitos, kaukolämpöyhtiö, teleoperaattori ja kaupunki kävisivät kukin vuorollaan repimässä kadun auki.

Yhteisrakentamisurakka voidaan toteuttaa esimerkiksi niin, että kaupunki kartoittaa tulevat katu- ja kunnallistekniset hankkeensa ja kutsuu sitten mukaan muut toimijat. Rakentamisen marssijärjestys, aikataulu ja kustannustenjako sovitaan yhdessä. Sen jälkeen urakka kilpailutetaan.

Kaivamattomat menetelmät perustuvat joko sukitukseen, sujutukseen tai poraukseen.

Tampereen Veden keskeisiä kumppaneita yhteisrakentamisessa ovat Tampereen kaupunki, Tampereen Energia, Tampereen Energia Sähköverkko, Tampereen Seudun Keskuspuhdistamo ja Tampereen Raitiotie. Lisäksi Hiedanrannan Kehityksen kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä.

– Yhteisrakentaminen vaatii pitkän tähtäimen suunnittelua. Täytyy tietää, minä vuonna urakoidaan missäkin, Palonperä sanoo.

Myös käytettävä menetelmä on ratkaistava tapauskohtaisesti. Kadun auki kaivaminen ei ole ainoa – eikä aina paras – keino saneerata vesi- ja viemäriverkkoja.

Kaivuulta voi välttyä

Yhteishankkeissa saadaan uudistettua paljon vanhaa vesi- ja viemäriverkostoa sekä pystytään rakentamaan uutta verkostoa tulevaisuuden tarpeita varten.

– Alueita kaavoitetaan erilaisiin tarpeisiin ja nämä pystytään huomioimaan jo aikaisessa vaiheessa, jolloin vesi- ja viemäriverkostot voidaan rakentaa valmiiksi alueiden rajalle saakka, Palonperä sanoo.

Kunnallistekniikan rakentamista tiiviissä kaupunkiympäristössä helpottavat niin sanotut kaivamattomat menetelmät. Kaivamattomilla menetelmillä voidaan välttyä perinteiseltä avokaivannolta kokonaan tai osittain kunnallistekniikan saneerauksessa. Menetelmät ovat yleistyneet erityisesti kaupunkikeskuksissa, jossa halutaan pitää liikenne-, melu- ja pölyhaitat minimissä sekä säästää pintarakenteita – ja usein myös rahaa.

Vesi- ja viemäriverkon saneerauksissa ja rakentamisessa kaivamattomat menetelmät perustuvat joko sukitukseen, sujutukseen tai poraukseen.

Sukituksessa vanhan viemäriputken sisään asennetaan polyesterihartsilla kyllästetty huopa- tai lasikuitusukka, joka kovetetaan paikan päällä pinnoitteeksi vanhan putken sisälle. Sujutuksessa vanhan putken sisälle vedetään uusi putki.

Tampereella saneerattiin sukittamalla esimerkiksi Ratinan pääviemäri syksyllä 2024.

Tunneli työmaan ali

Vesi- ja viemärilinjoja voidaan saneerata myös mikrotunneloinnilla. Tekniikkaa on käytetty Tampereella esimerkiksi Ratikka-työmaalla sekä Jokikadun pääviemärin saneerauksessa, jossa rakennettiin uusi viemärilinja.

Mikrotunneloinnin avulla voidaan asentaa uusia suuria putkia maan alle ilman pitkää avokaivantoa.

– Työmaalla porattiin viiden metrin syvyyteen satoja metrejä pitkä, uusi viemäriputki. Työ voitiin toteuttaa häiritsemättä katutason työmaita, Palonperä kertoo.

Mikrotunneloinnin avulla voidaan asentaa uusia suuria putkia maan alle ilman pitkää avokaivantoa.

Mikrotunnelointi toimii tiivistetysti näin: Tehdään aloitus- ja lopetuskaivannot tunnelin molempiin päihin. Aletaan tehdä niiden välille tunnelia porauspää edellä, samalla kun uutta viemäriputkea työnnetään tunneliin hydraulisten tunkkien avulla. Porauksessa syntyvä pöly ja jätemaa pumpataan pois tunnelista ja erotellaan erillisessä laitteessa. Mikrotunnelointikonetta ohjataan maan pinnalla olevasta ohjaamosta.

Palonperän mukaan mikrotunneloinnin etuna avokaivantoon nähden on, ettei pintarakenteita tarvitse rikkoa eikä suuria maamassoja kaivaa ja kuljettaa työmaalta pois ja takaisin.

– Mikrotunneloinnissa myös maansiirto- ja työmaakoneiden hiilidioksidipäästöt ovat huomattavasti pienemmät, Palonperä vertailee.

Aina mikrotunnelointi ei ole kuitenkaan teknisesti mahdollinen tai taloudellisesti järkevä vaihtoehto. Poraus vaatii raskaan ja kalliin kaluston, joten lyhyillä matkoilla kustannukset nousevat suuriksi. Myös kallioinen maaperä on poraukselle haaste. Poraukseen erikoistuneita urakoitsijoita on Suomessa vähän.

– Eri menetelmiä vertaillaan siinä vaiheessa, kun hanketta suunnitellaan. Riippuu paljon paikasta, mikä tekniikka on järkevin. Jos tehdään siirtolinjaa syrjäisen pellon läpi, todennäköisesti avokaivanto on kustannustehokkain tapa. Keskellä kaupunkia tilanne voi olla toinen, Palonperä sanoo.

Hatanpään valtatien työmaa on hyvä esimerkki yhteisrakentamisesta. Raitiotien rakentamisen yhteydessä saneerataan samalla kaupungin vesi- ja viemäriverkostoa.